Tuoreet tunnelmat

Tässä postauksessa puramme ja reflektoimme ryhmämme fiiliksiä ja tunnelmia toteutuneista tapahtumapäivistä. Käymme myöhemmin läpi johtopäätökset teoriaosuuksineen.


Päälimmäisenä ryhmämme mielessä ovat valtavan onnistumisen ja helpotuksen tunteet! Monikulttuuriset leikkipajamme onnistuivat yli odotusten. Olimme tyytyväisiä siitä, kuinka hienon näköiseksi ja viihtyisäksi saimme aistihuoneen sisustettua, vaikka varsinaista rekvisiittaa olikin jokseenkin rajallisesti. Kummasti vain silti niinkin vähällä kuin muutamalla ripustetulla lakanalla, matolla ja istuintyynyillä tylsästä kellarihuoneesta kehkeytyi tunnelmallinen leikkitila. Tunnelmaa toivat myös mavalaisten tuoma rekvisiitta (kiinalainen viuhka ja virolaisia turkkeja), sekä heidän hyvin valitsemansa maisemakuvat, musiikit ja tietenkin Mikon valaistu karttapallo!

Taputamme itseämme selkään myös ideasta varata vieraillemme osuus koulumme aulan naulakosta. Tämä vähäpätöiseltä kuulostava seikka osoittautui erittäin käytännölliseksi ajatukseksi ja sai kiitosta myös vierailtamme. Uskomme tämän myös osaltaan vaikuttaneen muutenkin onnistuneeseen aikataulutukseen. Vaikka ajankäyttö aiheutti meissä vielä suunnitteluvaiheessa hieman epävarmuutta, saimme kuitenkin itse tapahtumapäivinä pidettyä aikataulut tiukasti hyppysissämme. Toki tämä tarkoitti sitä, että joitakin leikkejä tai pelejä ei voinut leikkiä aivan niin kauan kuin yleisö olisi toivonut. Kokonaisuutta tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan onnistuimme pitämään paketin hyvin raameissaan. Olimme ajankäytössä ja ohjelman vaihtuvuudessa huomioineet myös nuoret vieraamme ja heidän kykynsä keskittyä. Leikit olivat monipuolisia ja kestivät juuri sopivan ajan.

Jäimme pohtimaan, olisiko meidän tullut kannustaa mavalaisia enemmän mukaan leikkeihin. Toki he olivat täysin mukana opettaessaan lapsille oman kulttuurinsa leikkejä, mutta päiväkotilaisten opettamiin leikkeihin he olisivat voineet myös tulla enemmän mukaan, jolloin lasten ja maahanmuuttajien välille olisi voinut saada enemmän vuorovaikutusta. Tähän kannustamista emme ryhmänä huomanneet tehdä. Toki on huomioitava myös se, että luonteva kanssakäyminen pienten lasten kanssa ei ole kaikille (esim. ns. maallikoille) helppoa.

Itse olimme päättäneet olla osallistumatta liikaa mavalaisten esityksiin ja leikkien muodostukseen, sillä halusimme kunnioittaa mavalaisia ja heidän tekemäänsä työtä. Lisäksi halusimme myös huomioida sen, että lapsille olimme täysin vieraita ihmisiä, jolloin liian moni aikuinen ja meidän puoleltamme leikkiin "patistaminen" tai "tunkeutuminen" olisi voinut heistä tuntua pelottavalta. Olimme keskustelleet mavalaisten kanssa, että olisimme kyllä tukena ja tarvittaessa apuna, mutta "näyttämö" oli heidän. Koska ryhmämme koki suunnitelleensa toteutuksen ja huomioineensa sen osa-alueet hyvin, koimme joissain tilanteissa ohjaajamme, jonka luulimme olevan mukana yleisön ominaisuudessa, osallistuvan tai puuttuvan näissä asioissa jopa liikaa pajan kulkuun.

Jälkimmäisenä toteutuspäivänä, jolloin vieraanamme oli 5-vuotiaita lapsia, jouduimme toteamaan leikit tämän ikäisille hieman haastaviksi. Tämä ei toki estänyt leikkien opettamista ja kokeilua, mutta korosti meille mielenkiintoisesti sitä, kuinka valtava kehityksellinen ero 5- ja 6-vuotiaiden lasten välillä on! Jäimme miettimään, saattoiko 5-vuotiaiden ryhmässä olla mukana jopa nuorempiakin?

Kokonaisuutena projekti kuitenkin onnistui mielestämme erinomaisesti, ja erityiskiitos siitä kuuluu yhteistyökumppaneillemme! Mava-ryhmä oli alusta asti hienosti mukana projektissamme ja olivat selvästi myös mielissään yhteisestä aikaansaannoksestamme. Heillä oli koko työstämisvaiheen ajan positiivinen asenne ja lähes loputon ideavarasto. Valitettavasti tosin heidän mukana olleen opettajansa asenne projektiamme ja mavalaisten osuutta kohtaan oli mielestämme liian määräävä ja pakollisuutta korostava, jonka pelkäsimme vaikuttavan myös mavalaisten asenteeseen hanketta kohtaan. Onneksi tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi: henkilökemiat ja rennot tapaamiset tekivät työskentelystä kaikille mukavaa, ja kuulimme mavalaisten jopa odottaneen tapaamisiamme. Iso kiitos hankkeen onnistumisesta kuuluu ehdottomasti heille!

Myös oman hankeryhmämme sisäinen yhteistyö, selkeä työnjako ja rento ote takasivat työskentelyn onnistumisen. Aina se ei ollut vaivatonta, mutta haastavista hetkistäkin selvisi usein nauramalla!

Jäkimmäisen leikkipajan jälkeen tarjosimme yhteistyö-mavalaisillemme kuplivaa ja makeaa kiitokseksi yhteisestä onnistuneesta projektista.  Keskutelimme mietteistämme ja kokemuksistamme, ja myös he olivat mielissään toteutuksen onnistumisesta. Kehuimme kilvan toiminutta yhteistyötämme ja heidän rohkeuttaan heittäytyä mukaan ja käyttää suomen kieltä. Heidän puoleltaan tuli puolestaan jo kyselyjä mahdollisista tulevista projekteista. Olimme siis yhtä mieltä siitä, että toivomme vastaavanlaisen yhteistyön jatkuvan koulujemme välillä tulevaisuudessakin!