Sosiokulttuurinen innostaminen

Projektimme on osa kahta opintokokonaisuutta; monikulttuurinen työ sekä sosiaalipedagogiikka ja sosiokulttuurinen työ, ja koska tarkoituksena oli toteuttaa yhteistyössä Mava-opiskelijoiden kanssa moniaistillinen tila, valikoitui yhdeksi näkökulmaksi työskentelyssämme sosiokulttuurinen innostaminen. Sosiokulttuurinen innostaminen määritellään tavaksi elävöittää ja vilkastuttaa ihmisen herkistymisen ja itsetoteutuksen prosessia. Se herättelee ihmisten tietoisuutta, organisoi toimintaa ja saa ihmisen toimimaan ja liikkeelle. Käytännössä tämä tapahtuu motivoimalla, herättämällä, vahvistamalla ja koordinoimalla yksilön ja ryhmien kykyjä ja voimia sekä heidän osallistumistaan sosiaaliseen, kasvatukselliseen ja kulttuuriseen toimintaan. Tavoitteena ei ole antaa toimijoille valmista toimintamallia, vaan aktivoida. Lisäksi innostamisen yhtenä keskeisenä tavoitteena on saada ihmiset tietoisiksi historiallisesta roolistaan yhteisössään, yhteiskunnassaan ja maailmassa. Innostaminen on siis kaikkien niiden toimenpiteiden yhdistelmä, jotka luovat osallistumisen prosesseja, joissa ihmiset kasvavat aktiivisiksi toimijoiksi yhteisöissään. Sosiokulttuurisessa innostamisessa on kolme keskeistä elementtiä: sosiaalinen, kasvatuksellinen ja kulttuurinen. Keskeisiä käsitteitä ovat yhteisöllisyys, osallistuminen, herkistyminen, dialogi, luovuus ja toimintaan sitoutuminen. (Kurki 2000, 19-20.)

Sosiokulttuurisen innostamisen onnistuminen hankkeen tai projektin lähestymistapana edellyttää aidon yhteisön rakentumista. Yhteisöllisyyden kokemuksen syntymistä pidetäänkin yhtenä sosiokulttuurisen innostamisen perusedellytyksenä. Innostamisessa korostuu yksilön ja yhteiskunnan, toimijan ja rakenteen sekä suhteen ja sen laadun merkitystä. Innostavan toiminnan perustaksi tarvitaankin laadultaan yhteisöllisiä vuorovaikutussuhteita. (Kurki 2000, 129.)

Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.