Johtopäätöksiä

Avainkäsitteet projektissamme olivat monikulttuurisuus, sosiaalipedagogiikka, aistien menetelmä, sosiokulttuurinen innostaminen, kohtaaminen ja osallisuus.

Monikulttuurisuus
Erilaisten kulttuurien, sekä niihin liittyvien tapojen ja arvojen tiedostaminen ja ymmärtäminen on tärkeää, etenkin työskennellessä yhdessä vieraisiin kulttuureihin kuuluvien edustajien kanssa.
Kulttuurinen herkkyys tarkoittaa hyviä vuorovaikutustaitoja, taitoa hyväksyä erilaisuutta ja olla empaattiinen (Monikolmio 2014) .

- Tämä näkyi työskentelyssämme koko projektin ajan puolin ja toisin toistemme arvostuksena ja huomioimisena.


Sosiaalipedagogiikka
Sosiaalipedagogiikan ajatus on edistää toisten kohtaamista, ihmisen sisäistä kasvua, yhteisöllisyyttä ja omaan ympäristöön vaikuttamista. Sosiaalipedagogiikka perustuu yhteisön jäsenyyteen, vuorovaikutuksellisuuteen, tunneosaamiseen ja kokemukselliseen oppimiseen. Yhteisössä tapahtuva vastavuoroisuus vahvistaa kunnioitusta ja välittämistä. Ihminen kehittyy ja kasvaa muiden kanssa. (Meidän sosiaalipedagogiikkamme 2013.)

- Työskentelymme oli sosiaalipedagogista, koska työskentelytapamme perustui hyvään vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen. Rakensimme yhteisöllisyyttä ympärillemme yhdessä niin, että jokainen ryhmäläinen tunsi vastavuoroista kunnioittamista ja välittämistä. Yhteisöllisyys näkyi myös siinä, että toteutimme projektin päiväkodin lapsille. Näin he veivät kulttuuria mukanaan päiväkoteihin. Lisäksi projektissamme toteutui sosiaalipedagogiikkaan liittyvä konkreettinen tekeminen.


Aistien menetelmä
-Toteutimme projektin aistien menetelmänä rakentaen ryhmämme ja projektimme näköisen tilan. Hyödynsimme visuaalisuutta (kuvat,videot ja asut), ääniä (musiikki) ja kosketeltavia materiaaleja (leluja, tyynyjä yms.)
(Ks. Aistien menetelmä)


Sosiokulttuurinen innostaminen
Sosiokulttuurisessa innostamisessa on kolme keskeistä elementtiä: sosiaalinen, kasvatuksellinen ja kulttuurinen. Keskeisiä käsitteitä ovat yhteisöllisyys, osallistuminen, herkistyminen, dialogi, luovuus ja toimintaan sitoutuminen. (Kurki 2000, 19-20.) Sosiokulttuurisen innostamisen onnistuminen hankkeen tai projektin lähestymistapana edellyttää aidon yhteisön rakentumista. Innostavan toiminnan perustaksi tarvitaankin laadultaan yhteisöllisiä vuorovaikutussuhteita. (Kurki 2000, 129.) 

- Sosiaalinen: tapasimme projektimme tiimoilta uusia ihmisiä ja loimme kontakteja (mava-opiskelijat, päiväkodit). 
- Kasvatuksellinen ja kulttuurinen: opimme itse paljon uutta vieraista kulttuureista, mavalaiset oppivat ryhmätyöskentelyä ja lisää suomenkieltä. Lapset oppivat perustietoa eri maista, leikeistä ja veivät oppimansa mukanaan.
- Rento ilmapiiri helpotti työskentelyä ja mahdollisti vuorovaikutuksen ja aidon yhteisöllisyyden syntymisen.

Kohtaaminen
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa siihen osallistuvat henkilöt sekä antavat, että saavat jotain. Näin syntyy tasavertainen kohtaaminen, jossa molemmat osapuolet oppivat ymmärtämään ja kunnioittamaan toisiaan. Kulttuurien kohtaamisella ei tarkoiteta sitä, että meidän tulisi muuttua toisen osapuolen kaltaiseksi, vaan voimme pysyä omana itsenämme, niinkuin kohtaamisen toinenkin osapuoli.(Haapaniemi 2010)

- Kohtaaminen toteutui projektissamme siten, että sovitut tapaamiset toteutuivat ja niistä pidettiin kiinni. Kaikilla projektiin osallistuneilla oli selkeä näkemys ja yhteisymmärrys siitä mitä tehtiin. Vuorovaikutus oli tasavertaista ja kaikki tulivat kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Olimme jokainen omia itsiämme.

Osallisuus 
Osallisuus tarkoittaa mukanaoloa, huolenpitoa sekä vaikuttamista ja tarkoituksena on vaikuttaa yhteiskuntaan, omaan lähiyhteisöön ja itseensä. Osallisuuden lähtökohtana toimii yhteisöllisyys, joka syntyy esimerkiksi harrastusten, kansalaisjärjestötoiminnan, opiskelun, työn tai muun aktiivisen toiminnan kautta. (STM 2012). Osallisuutta on käytetty esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiseen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen sekä työttömien syrjäytymisen ehkäisyyn

 - Osallisuus näkyi projektissamme korostuneena yhteisöllisyytenä. Suunnittelu ja toteutus tapahtui yhtenäisenä ryhmänä jossa kaikki osallistujat pääsivät vaikuttamaan sisältöön ja tekemiseen. Ryhmä pääsi myös vaikuttamaan lähiympäristöönsä kun läheisten päiväkotien lapset osallistuivat tapahtumapäiviin. 


Kokonaisuudessaan projekti sai kaikissa osapuolissa aikaan kinnostusta ja innostusta tehdä jatkossakin yhteistyönä lisää vastaavanlaisia hankkeita.

Osallisuus

Osallisuus tarkoittaa mukanaoloa, huolenpitoa sekä vaikuttamista ja tarkoituksena on vaikuttaa yhteiskuntaan, omaan lähiyhteisöön ja itseensä. Osallisuuden lähtökohtana toimii yhteisöllisyys, joka syntyy esimerkiksi harrastusten, kansalaisjärjestötoiminnan, opiskelun, työn tai muun aktiivisen toiminnan kautta. (STM 2012). Ihmisen on myös omakohtaisesti pyrittävä sitoutumaan siihen, että hän vaikuttaa asioiden etenemiseen ja siihen, että hän ottaa myös vastuun seurauksista. Osallisuutta on käytetty esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiseen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen sekä työttömien syrjäytymisen ehkäisyyn. Esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisessa osallisuutta voidaan käyttää tehokkaasti kun heidät otetaan mukaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Tärkeää on kuunnella mielipiteitä, tuntemuksia ja ehdotuksia, näiden pohjalta tehdyt päätökset ottavat paremmin huomioon kyseisen henkilön tarpeet. (Pihlaja, Pöyhönen, Tarnanen, Vehviläinen & Virtanen 2007)

Moku- hankkeessa osallisuus oli hyvin vahvasti mukana. Hankkeen suunnittelun ja toteutuksen aikana vallitsi tasavertaisuuden ilmapiiri, minkä ansioista projektista tuli hyvin monipuolinen ja tekijöidensä näköinen. Toisten kulttuureihin tutustuminen syvensi jo toisilleen tuttujen ihmisten välistä suhdetta, mikä on eduksi positiivisen työskentelyilmapiirin luomiselle.

Pöyhönen, S., Tarnanen, M., Vehviläinen, E-M., Virtanen, A. & Pihlaja, L. 2010. Osallisena Suomessa. Kehittämissuunnitelma maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.3.2014. http://www.skr.fi/sites/default/files/osallisenasuomessa.pdf

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Osallisuuden edistäminen. Viitattu 22.3.2014. http://www.stm.fi/hyvinvointi/osallisuuden_edistaminen

Sosiokulttuurinen innostaminen

Projektimme on osa kahta opintokokonaisuutta; monikulttuurinen työ sekä sosiaalipedagogiikka ja sosiokulttuurinen työ, ja koska tarkoituksena oli toteuttaa yhteistyössä Mava-opiskelijoiden kanssa moniaistillinen tila, valikoitui yhdeksi näkökulmaksi työskentelyssämme sosiokulttuurinen innostaminen. Sosiokulttuurinen innostaminen määritellään tavaksi elävöittää ja vilkastuttaa ihmisen herkistymisen ja itsetoteutuksen prosessia. Se herättelee ihmisten tietoisuutta, organisoi toimintaa ja saa ihmisen toimimaan ja liikkeelle. Käytännössä tämä tapahtuu motivoimalla, herättämällä, vahvistamalla ja koordinoimalla yksilön ja ryhmien kykyjä ja voimia sekä heidän osallistumistaan sosiaaliseen, kasvatukselliseen ja kulttuuriseen toimintaan. Tavoitteena ei ole antaa toimijoille valmista toimintamallia, vaan aktivoida. Lisäksi innostamisen yhtenä keskeisenä tavoitteena on saada ihmiset tietoisiksi historiallisesta roolistaan yhteisössään, yhteiskunnassaan ja maailmassa. Innostaminen on siis kaikkien niiden toimenpiteiden yhdistelmä, jotka luovat osallistumisen prosesseja, joissa ihmiset kasvavat aktiivisiksi toimijoiksi yhteisöissään. Sosiokulttuurisessa innostamisessa on kolme keskeistä elementtiä: sosiaalinen, kasvatuksellinen ja kulttuurinen. Keskeisiä käsitteitä ovat yhteisöllisyys, osallistuminen, herkistyminen, dialogi, luovuus ja toimintaan sitoutuminen. (Kurki 2000, 19-20.)

Sosiokulttuurisen innostamisen onnistuminen hankkeen tai projektin lähestymistapana edellyttää aidon yhteisön rakentumista. Yhteisöllisyyden kokemuksen syntymistä pidetäänkin yhtenä sosiokulttuurisen innostamisen perusedellytyksenä. Innostamisessa korostuu yksilön ja yhteiskunnan, toimijan ja rakenteen sekä suhteen ja sen laadun merkitystä. Innostavan toiminnan perustaksi tarvitaankin laadultaan yhteisöllisiä vuorovaikutussuhteita. (Kurki 2000, 129.)

Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Osuuskunta Vastapaino.

Kohtaaminen

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa siihen osallistuvat henkilöt sekä antavat, että saavat jotain. Näin syntyy tasavertainen kohtaaminen, jossa molemmat osapuolet oppivat ymmärtämään ja kunnioittamaan toisiaan. Kulttuurien kohtaamisella ei tarkoiteta sitä, että meidän tulisi muuttua toisen osapuolen kaltaiseksi, vaan voimme pysyä omana itsenämme, niinkuin kohtaamisen toinenkin osapuoli. Kulttuurien kohtaamiselle ei voida luoda tiettyä ohjenuoraa jota noudattamalla tapaamiset hoituisivat sutjakkaasti ilman turhia ponnisteluja. Tärkeintä kohtaamistilanteessa on olla avoin ja aktiivisesti läsnä. On tärkeää myös omata taito kuunnella toisen viestiä, olipa se ilmaistu sanoin, elein, katsein tai muuten. (Haapaniemi 2010)

Moku-hankkeessa ryhmämme edustajilla oli oiva mahdollisuus kohdata eri kulttuureita. Saimme ainutlaatuisen mahdollisuuden kohdata hyvin kaukausiakin kulttuureita. Tämän avulla saimme mahdollisuuden avartaa maailmankuvaamme ja päästä osallisiksi elämää rikastuttavasta kulttuurien kohtaamisesta.

Haapaniemi, L. 2010. Kulttuurien kohtaaminen. Viitattu 24.3.2014. http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/maahanmuuttajien_koulutus/monikulttuurinen_koulu/kulttuurien_kohtaaminen

Tuoreet tunnelmat

Tässä postauksessa puramme ja reflektoimme ryhmämme fiiliksiä ja tunnelmia toteutuneista tapahtumapäivistä. Käymme myöhemmin läpi johtopäätökset teoriaosuuksineen.


Päälimmäisenä ryhmämme mielessä ovat valtavan onnistumisen ja helpotuksen tunteet! Monikulttuuriset leikkipajamme onnistuivat yli odotusten. Olimme tyytyväisiä siitä, kuinka hienon näköiseksi ja viihtyisäksi saimme aistihuoneen sisustettua, vaikka varsinaista rekvisiittaa olikin jokseenkin rajallisesti. Kummasti vain silti niinkin vähällä kuin muutamalla ripustetulla lakanalla, matolla ja istuintyynyillä tylsästä kellarihuoneesta kehkeytyi tunnelmallinen leikkitila. Tunnelmaa toivat myös mavalaisten tuoma rekvisiitta (kiinalainen viuhka ja virolaisia turkkeja), sekä heidän hyvin valitsemansa maisemakuvat, musiikit ja tietenkin Mikon valaistu karttapallo!

Taputamme itseämme selkään myös ideasta varata vieraillemme osuus koulumme aulan naulakosta. Tämä vähäpätöiseltä kuulostava seikka osoittautui erittäin käytännölliseksi ajatukseksi ja sai kiitosta myös vierailtamme. Uskomme tämän myös osaltaan vaikuttaneen muutenkin onnistuneeseen aikataulutukseen. Vaikka ajankäyttö aiheutti meissä vielä suunnitteluvaiheessa hieman epävarmuutta, saimme kuitenkin itse tapahtumapäivinä pidettyä aikataulut tiukasti hyppysissämme. Toki tämä tarkoitti sitä, että joitakin leikkejä tai pelejä ei voinut leikkiä aivan niin kauan kuin yleisö olisi toivonut. Kokonaisuutta tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan onnistuimme pitämään paketin hyvin raameissaan. Olimme ajankäytössä ja ohjelman vaihtuvuudessa huomioineet myös nuoret vieraamme ja heidän kykynsä keskittyä. Leikit olivat monipuolisia ja kestivät juuri sopivan ajan.

Jäimme pohtimaan, olisiko meidän tullut kannustaa mavalaisia enemmän mukaan leikkeihin. Toki he olivat täysin mukana opettaessaan lapsille oman kulttuurinsa leikkejä, mutta päiväkotilaisten opettamiin leikkeihin he olisivat voineet myös tulla enemmän mukaan, jolloin lasten ja maahanmuuttajien välille olisi voinut saada enemmän vuorovaikutusta. Tähän kannustamista emme ryhmänä huomanneet tehdä. Toki on huomioitava myös se, että luonteva kanssakäyminen pienten lasten kanssa ei ole kaikille (esim. ns. maallikoille) helppoa.

Itse olimme päättäneet olla osallistumatta liikaa mavalaisten esityksiin ja leikkien muodostukseen, sillä halusimme kunnioittaa mavalaisia ja heidän tekemäänsä työtä. Lisäksi halusimme myös huomioida sen, että lapsille olimme täysin vieraita ihmisiä, jolloin liian moni aikuinen ja meidän puoleltamme leikkiin "patistaminen" tai "tunkeutuminen" olisi voinut heistä tuntua pelottavalta. Olimme keskustelleet mavalaisten kanssa, että olisimme kyllä tukena ja tarvittaessa apuna, mutta "näyttämö" oli heidän. Koska ryhmämme koki suunnitelleensa toteutuksen ja huomioineensa sen osa-alueet hyvin, koimme joissain tilanteissa ohjaajamme, jonka luulimme olevan mukana yleisön ominaisuudessa, osallistuvan tai puuttuvan näissä asioissa jopa liikaa pajan kulkuun.

Jälkimmäisenä toteutuspäivänä, jolloin vieraanamme oli 5-vuotiaita lapsia, jouduimme toteamaan leikit tämän ikäisille hieman haastaviksi. Tämä ei toki estänyt leikkien opettamista ja kokeilua, mutta korosti meille mielenkiintoisesti sitä, kuinka valtava kehityksellinen ero 5- ja 6-vuotiaiden lasten välillä on! Jäimme miettimään, saattoiko 5-vuotiaiden ryhmässä olla mukana jopa nuorempiakin?

Kokonaisuutena projekti kuitenkin onnistui mielestämme erinomaisesti, ja erityiskiitos siitä kuuluu yhteistyökumppaneillemme! Mava-ryhmä oli alusta asti hienosti mukana projektissamme ja olivat selvästi myös mielissään yhteisestä aikaansaannoksestamme. Heillä oli koko työstämisvaiheen ajan positiivinen asenne ja lähes loputon ideavarasto. Valitettavasti tosin heidän mukana olleen opettajansa asenne projektiamme ja mavalaisten osuutta kohtaan oli mielestämme liian määräävä ja pakollisuutta korostava, jonka pelkäsimme vaikuttavan myös mavalaisten asenteeseen hanketta kohtaan. Onneksi tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi: henkilökemiat ja rennot tapaamiset tekivät työskentelystä kaikille mukavaa, ja kuulimme mavalaisten jopa odottaneen tapaamisiamme. Iso kiitos hankkeen onnistumisesta kuuluu ehdottomasti heille!

Myös oman hankeryhmämme sisäinen yhteistyö, selkeä työnjako ja rento ote takasivat työskentelyn onnistumisen. Aina se ei ollut vaivatonta, mutta haastavista hetkistäkin selvisi usein nauramalla!

Jäkimmäisen leikkipajan jälkeen tarjosimme yhteistyö-mavalaisillemme kuplivaa ja makeaa kiitokseksi yhteisestä onnistuneesta projektista.  Keskutelimme mietteistämme ja kokemuksistamme, ja myös he olivat mielissään toteutuksen onnistumisesta. Kehuimme kilvan toiminutta yhteistyötämme ja heidän rohkeuttaan heittäytyä mukaan ja käyttää suomen kieltä. Heidän puoleltaan tuli puolestaan jo kyselyjä mahdollisista tulevista projekteista. Olimme siis yhtä mieltä siitä, että toivomme vastaavanlaisen yhteistyön jatkuvan koulujemme välillä tulevaisuudessakin!

Toteutuspäivä 2: Filippiinit, Viro ja Kuninkaan portti

Teretulemast!

Tänään oli projektimme toinen toteutuspäivä. Vieraaksamme saapui yhdeksän viisi vuotiasta lasta Talvisillan päiväkodista. Päivän rakenne oli sama kuin eilisessä toteutuksessa, mutta siäsltö ei koska maina olivat Filipiinit ja Viro. Paikalle saapuivat myös Ardian ja Jing katsomaan toteutusta.

Lory Ann ja Lelie (Filipiinit) aloittivat kertomalla maastaan ja esittelivät tuomiaan eläinhahmoja kysellen lapsilta mistä eläimestä oli kysymys ja mitä ne Suomessa sanovat. He kertoivat myös mitä eläimet sanovat Filippiineillä. Tämän jälkeen Lory Ann ja Lelie esittivät tarinan käärmeestä ja kilpikonnasta. He elävöittivät tarinaa lelujen avulla ja eläytyivät siihen itsekkin. Tämä toimi erittäin hyvin viisivuotiaisiin lapsiin.Lopuksi leikimme kuminauhoilla Lory Annen ja Lelien opettamia tähtäysheittoa ja "pallon" pomputtelua.

Filippiinien jälkeen lento vei lapset Viroon. Jälleen lapsille esiteltiin maisemia, kansalliseläimiä ja lastenhahmoja. Esillä oli myös aidot karhun kynsi ja majavan ja supikoiran turkit, joita lapset saivat silitellä.

 Lapsille näytettiin myös video Lotte-koirasta. Animaatiota näytetään myös Suomessa, joten hahmo oli lapsille tuttu. Kätlin kuitenkin kertoi, että Lotte on syntynyt virossa ja on siis virolainen tyttö. Lopuksi leikimme kahdessa ryhmässä rikkinäistä puhelinta viron kielellä. Tämä osoittautui kuitenkin odotettua haastavammaksi lasten nuoren iän ja ujouden vuoksi. Leikin päätteeksi lapsille tarjottiin virolaisia suklaakarkkeja.

Suomiosuuteen Talvisilta oli sovitusti valmistellut leikin, jonka he opettivat meille. Leikki oli Kuninkaan portti. Leikissä laulettiin lorua, jonka päättyessä yksi lapsi jäi kiinni, ja valitsi kumpaan kahdesta joukkueesta menee. Kun kaikki lapset olivat jääneet kiinni, muodostuneet joukkueet vetivät köyttä joka ratkaisi voittajan.

Lähtiessään lapset piirsivät palautepapereihimme ja saivat päiväkotiin vietäväkseen käyttämämme kuminauhat, sekä filippiiniläisten eläinhahmot.

 Tämäkin paja oli kokonaisuudessaan onnistunut!

Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuus on nykypäivää. Vuoden 2010 lopussa Suomessa asui noin 168 000 ulkomaan kansalaista. Ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä on noin 3,1 %. Vieraskielisiä, eli henkilöitä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame, on maassamme noin 225 000, joka on noin 4,2 % väestöstä. (Kunnat.net 2014.)

Erilaisten kulttuurien, sekä niihin liittyvien tapojen ja arvojen tiedostaminen ja ymmärtäminen on tärkeää, etenkin työskennellessä yhdessä vieraisiin kulttuureihin kuuluvien edustajien kanssa. Kulttuurinen herkkyys tarkoittaa hyviä vuorovaikutustaitoja, taitoa hyväksyä erilaisuutta ja olla empaattiinen (Monikolmio 2014) . Kulttuurinen herkkyys on tärkeää, kun edistetään eri kulttuuritaustaisten ihmisten valmiuksia toimia yhteistyössä. Lisäksi tarvitaan tahtoa ja valmiutta ymmärtää ja tunnistaa kulttuureista johtuvaa erilaisuutta, ja työskennellä erilaisuudesta mahdollisesti johtuvien rajojen ylittämiseksi. (Korhonen & Puukari 2013, 108.)

Korhonen, V. & Puukari, S. (toim.) 2013. Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö. Juva: PS-kustannus.

Kunnat.net 2014. Monikulttuurisuus ja maahanmuutto. Viitattu 7.3.2014.http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/aek/maahanmuutto/Sivut/default.aspx

Monikolmio 2014. Kulttuurinen pätevyys hoitotyössä. Viitattu 7.3.2014. http://monikolmio.wikispaces.com/Kulttuurinen+p%C3%A4tevyys+hoitoty%C3%B6ss%C3%A4